Kokovartaloelämää
Pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat... Lasten elämä tuntuu pitävän paremmin mukana koko kropan kuin meillä aikuisilla. Jossain kehityksen vaiheessa suhde omaa kehoon, sen aistimuksiin ja tarpeisiin tuppaa muuttumaan mutkikkaammaksi. Aika iso osa meistä elää kuin kroppa olisi lähinnä pään ylläpito- ja kuljetusjärjstelmä. Tai sitten muokkaamme kehoamme mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla, joista kuitenkin huokuu ulkokohtainen, esineellistäväkin sävy. Mitä ihmettä? Jokaisella on oma persoonallinen mielensä ja kehonsa, haluamatta nyt erityisesti painottaa tällaista kahtiajakoa. Keho on se, jonka kautta tulemme nähdyiksi tässä maailmassa. Se, joka asettuu tilaan, ottaa tilansa, edustaa meitä aineellisessa maailmassa. Kulttuuriset näkemykset ihanteellisesta, tavoiteltavasta kehosta ovat vaihdelleet lyhyelläkin ajanjaksolla. Onpas siinä pulska tyttö! Näin saatettiin pula-aikaan ihastella jälkikasvun hyviä eloonjäämismahdollisuuksia. Jokainen ymmärtää, miten sopimattomalta tuo nykypäivän