Kiitollinen mieli, tyytyväinen sydän
Oletko kokenut sen, kun yllättäen keskellä ihan tavallista arkea mieleen hulvahtaa syvä kiitollisuus kaikesta hyvästä, mikä osaksesi on koitunut? Tai lämpöinen onnen tunne, vaikka mitään erityistä ei olekaan meneillään? Itselleni noita hetkiä tulee silloin tällöin ja ne ovat kirkkaita timantteja arjessa.
Onnea ja rakkauttahan me ihmiset elämältämme yleensä toivomme. Uskon, että molemmat ovat paitsi tunteita, myös taitoja. Viime aikoina etenkin positiivisen psykologian piirissä tutkittu onnellisuus painottaa usein kiitollisen mielen harjaannuttamista. Kiitollisuus ei ole itsestäänselvyys edes sille, jolla kaikki on mallillaan. Ihmisen mieli on sopeutuvainen ja se tarkoittaa myös sitä, että sopeudumme vallitsevaan hyvään yhtä lailla. Asioiden mennessä parempaan suuntaan tai satumaisen onnen potkaistessa olemme yleensä hetken tietoisia tilanteesta, mieliala nousee ja kiitollisuuskin saattaa mielessä viivähtää. Jonkun ajan kuluttua kaikesta siitä on tullut uusi normaali. Kuitenkin oma käsitykseni onnesta on vahvasti sidoksissa kykyyn tuntea jatkuvaa kiitollisuuden tunnetta. Olivatpa asiat ihan millä tahansa mallilla, meillä on aina mahdollisuus rehellisin mielin löytää kiitollisuuden aiheita, on jopa mistä valita. Tavoitteena voisi olla mielentila, jossa kaikki on hyvin riippumatta siitä, miten kaikki on. Jos tällainen tyyni mieli kutsuu sinua, kannattaa pysähtyä ja katsoa ympärilleen. Toinen tärkeä näkymä avautuu, kun pysähdyt katsomaan itseäsi, ennen kaikkea mieltäsi. Toki peiliin katsomisenkin toivon tuottavan iloa. Jos kiitollisuuden aiheita tuntuu olevan vaikea löytää, kannattaa suunnata katse itsestäänselvyyksiin. Jos irtisanot ne kaikki, alkaa ollakin kiitollisuuden aiheista oikein runsauden pula. Miten saat keskeiset tarpeesi joka päivä tyydytettyä? Voitko elää omannäköistäsi elämää? Oletko vapaa toteuttamaan itseäsi? Saatko valita? Saatko juosta ja saatko vetää syvään henkeä ja levätä? Saatko kuunnella sateen ropinaa ja mennä rakkaan ihmisen luo?
Jotkut viettävät pienen hetken joka ilta pohtien päivän kiitollisuusaiheita. Minulla on tapana aamulla visioida päivää ja mitä kaikkea mielenkiintoista ja tärkeältä tuntuvaa se onkaan tuomassa ulottuvilleni. Voi olla, että kiitollisuusharjoituksesta tulee liian rutiininomainen päivittäin toteutettuna, tutkimuksissa parhaiten ihmisten onnellisuutta on huomattu kohottavan kerran viikossa toteutettu kiitollisuusharjoitus. Siinä voit mielessäsi miettiä tai vaikka kirjoittaa ylös kiitollisuuden aiheita kuluneelta viikolta. Alkuun tämä voi tuntua mekaaniselta ja teennäiseltä. Jos kuitenkin haluat harjoittaa mieltäsi kiitollisuuden taidossa, tämä hankala alkuvaihe kannattaa jaksaa toteuttaa säännöllisesti. Vähitellen mielen ajatusmallit kääntyvät itsestään uudelle mallille. Alat jo viikon aikana keräillä taskuun kiitollisuuden aiheita, ilahdut, kun hoksaat jotain, jonka haluat muistaa vielä myöhemmin; tämä kaunis maisema, läheisen tai ihan tuntemattoman ystävällinen hymy, oman lukunurkan lämpöinen kutsu. Me ihmiset näemme sitä, mitä katsomme tarkasti, löydämme sitä, mihin huomiomme suuntautuu. Kiitollisen mielenlaadun kehittymisen huomaa siitäkin, että tuntuu helpolta ja luontevalta kiittää myös toisia ihmisiä, ehkä rakkaita eläimiä, luontoa, hyvää kahvia, keväistä tuulenvirettä, elämän ihmettä.
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kultaa kallioita
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä, ja elää…
Vexi Salmi
Uusin silmin tähän päivään,
Sanna
Psykologipalvelu Sanna Mujunen