Arvon mekin ansaitsemme
Mikä elämääsi ohjaa? Panetko aikasi ja tarmosi asioihin, jotka tuntuvat tärkeiltä? Vai kyteekö sisuksissa hiljainen tulehdus sen suhteen, etteivät nämä asiat käytännössä kohtaa?
Joustokykyä tarvitaan, joskus joutuu tekemään epämielekkäiksi koettuja asioita välttämättömyyden pakosta. Ehkä pitemmän korren päästä löytyy se, mitä lopulta tavoittelet, ja mikä palkitsee. Joskus taloudellinen pakko ajaa tekemään työtä, joka ei tunnu omalta tai mikä vielä pahempaa, sotii omia arvoja vastaan. Ekoihmisen on kiusallista kaupata tarpeettomaksi tietämäänsä sälää. Epämääräistä pahoinvointia tuntevan kannattaa koluta tämäkin kolkka: mitkä ovat keskeiset arvostamani asiat? Miten paljon minulla on aikaa ja voimia edistää niitä, miten paljon voin katsoa nykyisten puuhieni menevän noiden otsikoiden alle? Miten tietoinen ylipäätään olen siitä, mitkä arvoni ovat? Olenko omaksunut ne yhteiskunnasta tai muilta ihmisiltä sellaisenaan vai olenko punninnut ne mielessäni ja kokenut henkilökohtaisesti juuri nämä arvot merkityksellisimmiksi? Aika usein jätämme miettimättä tekemistemme taustalla piilevät arvot, mutta siellä ne lopulta aina ovat ketjussa käytännönläheisemmistä aina korkeamman tason arvoihin asti. Myös lapsemme saavat samalla arvokasvatusta ilman, että sitä erityisesti nostetaan esille. Niin kauan kuin on valintoja tai valitsematta jättämistä, olemme toteuttamassa myös arvojamme.
Joskus kyselyt pakottavat vastaamaan houkuttelevista vaihtoehdoista esimerkiksi vain viisi tärkeintä. Mitä ottaisit autiolle saarelle mukaan? Mitä ruokaa söisit lopun elämääsi? Mitä biisiä kuuntelisit, jos vain yksi sallittaisiin? Jos laatisit oman arvolistasi, johon mahtuisi enää yksi, osuisiko valintasi terveyden vai maailmanrauhan vaalimiseen? Onneksi moni arvo pitääkin sisällään useita hyviä kylkiäisiä: esimerkiksi lähimmäisten reilu kohtelu on osaltaan lisäämässä yhteiskunnan tasa-arvoisuutta ja miksei sitä maailmanrauhaakin. Toisaalta kenenkään aika ja voimat eivät riitä kaiken tärkeän ja hyvän edistämiseen, siinäkin pitää itselleen olla armollinen.
Jos mielit tutkia, mitkä arvot elämässäsi toteutuvat käytännön tasolla, voit lähteä liikkeelle kalenteristasi. Listaa eniten aikaasi ja ponnistelujasi vaativat puuhat. Ketjuta sen jälkeen niiden taustalla olevat asiat esim. tähän malliin: työskentely hoiva-alalla->osallisuus yhteiskunnan pyörittämisessä->lähimmäisistä huolen pitäminen->ihmiselämän arvostus. Juuri hoiva-alalla ihmiset tosin kuormittuvat vahvasti siitä, ettei työtä valitettavan usein voi tehdä niin hyvin kuin haluaisi ja osaisi, moni kertoo joutuvansa kovettamaan itseään. Ja lopulta voi niin pahoin, että hakeutuu pois alalta joutuessaan jatkuvasti törmäyskurssille omien arvojensa kanssa.
Toinen tärkeä reitti on miettiä, mitkä lopulta ovat omia keskeisiä arvoja. Ovatko ne samoja, joita lapsuusperheessäsi oli vai ovatko ne muokkautuneet elämäsi varrella? Mitä ne juuri nyt ovat? Kun olet saanut jonkinmoisen listan, vertaa sitä asioihin, joiden parissa aikasi ja voimasi kuluvat. Ovatko ne samaa sarjaa, yhteydessä toisiinsa? Onko jotain, mikä pahasti sattuu silmään? Jos niin on, voitko tehdä asialle jotain? Onko vaihtoehtoja?
Merkityksellisyyden kokemus on keskeistä hyvän elämän kokonaisuudessa. Se myös ylläpitää mielenterveyttä vaikeissakin olosuhteissa. Merkityksellisyyden kokemus on vaikuttanut keskeisesti jopa siihen, ketkä selvisivät järjissään keskitysleiriltä. Mikäli joudut tai olet ajautunut tekemään merkityksettömiltä tuntuvia asioita, riski huonovointisuudelle on suuri. Ensin ehkä olet mielessäsi kapinoinut, mutta kun tuohon uupuu, tulee turtuminen ja alistuminen. Jos edes ajan kanssa ei löydy merkitystä ja yhteyttä sinulle tärkeisiin asioihin, kannattaa pontevasti ja ennakkoluulottomasti etsiä ulospääsyä tilanteesta.
Vielä pieni ajatusretki: Jos saisit päivääsi ylimääräisen tunnin tai peräti vuoden "lahjaksi", miten käyttäisit sen? Mitä ainakaan et raahaisi siihen hetkeen nykypuuhistasi ja mikä tuntuisi voimakkaimmin sinua kutsuvan?
Ihan ensimmäiseksi kannattaa tehdä läheisetkin tietoisiksi arvoistasi. Tämän luettuasi toivottavasti heräsi vahva halua käydä kertomassa heille, kaikkein rakkaimmille, miten paljon he sinulle merkitsevät.
Ainutkertaisen arvokkaan päivän sarastaessa,
Sanna
Psykologipalvelu Sanna Mujunen