Rakkauden löytämisestä
"Without love, where would you be now?" kyselee The Doobie Brothers klassikkokappaleessaan. Sepä antaakin aihetta miettiä perusteellisesti, mihin koko tämä olemassaolomme ja maailman kasassa pysyminen perustuu. (Sisältövaroitus: niille jotka odottavat löytävänsä tästä blogitekstistä kesän toimivimmat treffivinkit ja lemmentaiat, paljastan jo nyt, että pitemmälle lukeminen ei kannata. Itsehän löysin pitkäaikaisen poikakaverini .... no jaa, jääköön sittenkin mainitsematta. Tämä teksti ei suoranaisesti käsittele sitä, mikä mielletään intohimoiseksi, romanttiseksi rakkaudeksi.)
Jossain toisessa biisissä arvuutellaan rahan pyörittävän maailmaa, mutta jos näin kyyninen mielenlaatu ei tunnu omalta, niin mietitäänpä rakkautta. Voisiko se olla kaiken hyvän ja inhimillisen perimmäinen käyttövoima? Että meillä on tahto tehdä hyvää, ponnistella eteenpäin myönteistä lopputulosta tavoitellen. Jos mietit itseäsi, kuinka asiasi olisivat, jos olisit elänyt vain omassa varassasi? Jotain kurjaa -loukkauksia ja hankalia ihmissuhteita- olisi jäänyt pois, mutta veikkaanpa että jokainen rimpuilisi selvästi takamatkalla nykyiseen verrattuna.
Ihmisyys syntyy varhaisissa suhteissa koetusta rakkaudesta. Pieni vauva ei kasva inhimilliseksi ihmiseksi, ei joidenkin tutkimusten perusteella pysy edes hengissä, jos ainoastaan hänen fyysiset tarpeensa täytetään mekaanisesti. Olemme kaikki saaneet lommoja niin varhaissa kuin myöhemmissä suhteissa. Osa lommoista ja kolhuista jää, osa siliää elämän saatossa. Mikä ne korjaa? Olisiko niin, että rakkaus kuitenkin ympäröi meitä kaikkialla? Hyvää on enemmän kuin pahaa. Useimmat ihmiset tunnistavat mielestään monia rakkauden laatuja. Sen intohimoisen lisäksi on kiintymystä, huolenpitoa, arvonantoa, kaipausta, halua palvella, yleistä hyvän olon tunnetta, kun voi olla tekemisissä rakkauden kanssa. Rakkauden kohde voi olla toisen ihmisen (ja kyllä, myös oma itse jollain perustavanlaatuisella tavalla, jota en halua kutsua itserakkaudeksi, koska sen sanan sävy on väärä) lisäksi monet oman elämän ja maailman asiat. Yleensä rakastamme asioita, jotka tekevät onnelliseksi, saavat mielen vastaanottavaiseksi meitä ympäröivää rakkautta kohtaan. Ajattelen että rakkaus voi ilmetä käden heilautuksessa, kun joku pysähtyy antamaan tietä, kadulla olevan roskan poimimisessa, iloisessa veronmaksussa, toisen äärelle pysähtymisessä. Miten ihanaa on saada nauttia kaikesta siitä hyvästä, mikä meitä ympäröi. Ja huomata, että se on hyvin monien ihmisten, jopa sukupolvien ponnistelun tulosta. Polvesta polveen on yhdessä rakennettu tätä maailmaa ja siinä olemme kaikki toisistamme riippuvaisia. Toki pieleenkin on menty ja mennään edelleen, mutta silti pyrkimys hyvään on mielestäni suurinta rakkautta. Siitä mielestäni Doobietkin laulavat. Ja siitä laulaa nähdäkseni myös Jonna Tervomaa vuosikymmeniä myöhemmin: "...tehdä jotain hyvää kun voi. Oi, sehän menee kiertoon!"
Siispä sinä lukija, toivon että sait inspiraatiota. Count your blessings, pal! Entä jos käykin niin, että kun alat löytää rakkauden jälkiä sieltä täältä itsestäsi ja itsesi ympäriltä, rakkaus ottaakin ohjat käsiinsä ja kuljettaa sinua juuri oikeaan suuntaan. Ei voi tietää, ennen kuin kokeilee!
Rakkaudentäyteistä elämää toivotellen,
Sanna
Psykologipalvelu Sanna Mujunen