Mikä muuttuu kun ihminen muuttuu?
Ainoa varma asia on muutos, sen voi jokainen varmentaa katsoopa sitten lähelle tai kauas. Tässä jutussa tarkastelen ihmisen psyyken kehityksellistä muutosta aikuisiällä.
Kasvupiste taitaa löytyä vielä meistä aikuisistakin. Toisinaan se tulee esiin ympäristön käyntiin sysäämänä, esimerkiksi kun joutuu sopeutumaan johonkin rajoitteeseen, johon ei voi vaikuttaa. Joskus taas ihminen tulee siihen kohtaan elämäänsä, jossa kokee sisäistä tarvetta uudistua. Tai vaan yksinkertaisesti huomaa ajattelevansa ja kokevansa asioita jollain tapaa eri vinkkelistä kuin aiemmin. Mitä silloin tapahtuu?
Asioiden tuumailu omassa mielessä tai toisen kanssa vuorovaikutuksessa on usein se muutosta ruokkiva voima. Näkökulma alkaa pikkuhiljaa muuttua. Ikään kuin pieni liikahdus katsantokannassa kyseenalaistaa aiemman kokemuksen ja näin muutos alkaa ruokkia itse itseään. Toisen kanssa pohdiskellessa tulee ymmärtäneeksi, että tämän havainnot, tunteet, johtopäätökset ja muut reaktiot ovat ainakin hiukan erilaiset kuin omat. Millaista olisi katsoa maailmaa hänen saappaistaan? Pohtimalla yksin tai toisten kanssa jumppaamme omaa mieltämme. Ovatko näkemykseni sittenkin turhan yleistäviä, jyrkkiä, vaihtoehdottomia, oman olotilani sävyttämiä tai muuten aikansa palvelleita?
Monilla on elämänkokemuksissaan sellaisia tilanteita, jotka mieluiten unohtaisi; antaisi pois, jos se olisi mahdollista. Mikään työstäminen tai näkökulman vaihto ei tietenkään poista näitä muistoja. Monesti tällaisiin muistoihin liittyy vaikeita tunteita; häpeää, loukkaantumista, vihaa ja katumusta esimerkiksi. Aikuisiän psyykkisen kehityksen myötä on mahdollista alkaa suhtautua menneisyyteen ymmärtäväisemmin. Silloin nämä tietyt asiat saivat minut kokemaan tai toimimaan noin. Sillä hetkellä, niistä lähtökohdista. Samoin muut tilanteeseen liittyvät ihmiset olivat sen hetkisen olotilansa ja kykyjensä varassa. Nyt myöhemmin voin ymmärryksen kautta päästä luomaan uudenlaista suhdetta vaikeaan asiaan; ehkä tilanteesta seurannut kokemus itsestä tai muista olikin kovin yksipuolinen, vain tilanteeseen liittyvä, eikä sen tarvitse antaa laajeta koskemaan mitään sen enempää. Vähitellen voi tulla mahdolliseksi irrotella identiteettiin asti ripustautuneita käsityksiä itsestään. Ehkä en olekaan tyhmä/kummallinen/hankala/vastenmielinen tms.? Ehkä innostunkin, kun huomaan itsessäni monenlaista -sellaistakin mikä jäi aiemmin itsestäänselvyyksinä pidettyjen ominaisuuksien varjoon. Joskus voi olla kyse siitäkin, että ympäristö on aiemmin vahvasti määritellyt tiettyjä ominaisuuksia johonkin ihmiseen ja vähitellen hän omaksuu nämä osaksi itseään. Jos jo nimi vaikuttaa enteeltä, miten vaikuttavatkaan alituiseen toistetut asiat meistä?
Joskus oma arvomaailma voi muuttua äkillisesti tai pitemmän kehityksen seurauksena. Tuolloin entiset tavat ajatella ja toimia, katsella maailmaa, eivät enää tunnukaan omilta. Nopeassa muutoksessa rytisee herkästi niin omissa sisuksissa kuin ihmissuhteissakin. Toisten on vaikea suhtautua, kun tutun näköinen ja samaa nimeä totteleva henkilö ei enää ajattele ja toimi kuten ennen. Itselle maailma voi hetkellisesti tuntua joko äärimmäisen selkeältä ja kirkkaalta tai vastaavasti näyttäytyä aivan uutena ja tuntemattomana, opettelua vaativana.
Tapahtuipa muutos hitaasti tai nopeasti, psyykkisen hyvinvoinnin kannalta on olennaista, että alamme vähitellen kokea tuttuutta, tiedämme miten erilaiset asiat nyttemmin minuun vaikuttavat. Omien ajatusten ja kokemustenkin tulisi alkaa pikku hiljaa tuntua ymmärrettäviltä ja ennustettavilta. Päiväkirjan pitäminen, ajatusten kirjoittaminen ylös ja oman mielen monenlainen tutkiskelu auttavat sisäisen eheyden kokemuksen kehittymisessä. Joustava mieli sopeutuu muutostilanteissa parhaiten ja mielen joustavuutta on onneksi mahdollisuus tietoisesti harjoitella!
Kasvukohtien löytymistä toivotellen,
Sanna
Psykologipalvelu Sanna Mujunen