Polvesta polveen
Olisiko niin, että mummolta on periytynyt muutakin kuin tummat silmät ja ruskea tukka? Mitkäs ne meidän suvun omat omituisuudet onkaan?
Olemme kaikki osa pitkää ketjusilmukkanauhaa, sitä, jota aluksi kässätunneilla sormilla tehtiin. Jokainen silmukka on toki omanlaisensa soma pollukka, mutta kiinni toisissaan ja sama lanka juoksee silmukasta toiseen. Vaatii lapsuuden ja nuoruuden kehityksen läpi kahlaamista ja etäisyyttä omaan lapsuusperheeseen ennen kuin voi alkaa itse havaita, millaisia paketteja on polvesta toiseen ojennettu aina uudelle tulijalle. Monelle tulee kyseinen mysteerilaatikko eteen vasta kriisissä tai kun havahtuu kummasti tutuista toimimattomista kuvioista. Usein havaitsemista auttaa ulkopuolisen tarkastelijan tuki. Nämä asiat näyttävät jatkuvan suvussanne; voivat vinkuroida ja vääntyillä kuin monta mutkaa tekevä putki, mutta samaa rööriä kuitenkin. Me perheterapeutit havaitsemme tämän ajan nuorissa perheissä edelleen viime vuosisadan sotien jäljet. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Itse huomasin tämän vasta asian äärelle pysähdyttyäni. Havaitseminen oli vaikeaa, koska vaikutukset omaan elämääni olivat niin lähellä ja luonnollinen osa sitä.
Menneiden sukupolvien käsittelemättömät asiat jättävät seuraavaan oman leimansa, vaikka elinolot ja yleinen olemisen tapa, kasvatusmallit ynnä muut elämän ainekset ovatkin olleet parin sukupolven aikana voimakkaassa muutoksessa. Moni on esittänyt väkevän aikomuksensa olla viimeinen silmukka taakkojen kantamisessa. Perinnöksi omille lapsille ei haluta antaa niitä asioita, joista polvesta polveen on kärsitty. Ketjun katkaiseminen onkin onneksi mahdollista ja tavattoman tärkeää! Purkaminen alkaa asioiden tiedostamisesta ja oman kokemuksen rehellisestä katsomisesta. Kun huomaa, mitä kipukohdat ovat, on jo päässyt alulle. Usein ne ovat asioita, jotka tuntuvat saavan meidät liikkelle kuin sätkyukot: mikä saikaan minut taas näin toimimaan/sanomaan/ajattelemaan/tuntemaan. On varsin tavallista, että suvuissa on vaiettu traumoista, häpeällisiksi koetuista asioista, yli- tai alireagoiduista asioista. Joskus esimerkiksi taipumuksella ylisuorittamiseen, kulissien pitoon tai riippuvuuksiin pakenemisella on peitetty jotain sellaista, jonka kohtaaminen ja jäsentäminen on jäänyt liian vähiin. Jokainen varmasti tunnistaa senkin ilmiön, että liian lähellä oleviin asioihin on totuttu ja niille sokeudutaan. Sukupolvesta toiseen on tultu näiden kaappi- tai olohuonemörköjen kanssa toimeen miten on taidettu. Vastuunkantajan tehtäväksi tulee viimein purkaa pommi ja opetella uudenlaiset tavat hyväksyä menneet ja poistua niiden aiheuttamista askelkuvioista. Toisinaan tämä onkin helpompaa laineiden hiukan laannuttua muutaman sukupolven päästä.
Mitä sinä et haluaisi omista juuristasi jatkaa seuraavalle sukupolvelle? Minkä haluat omastakin elämässäsi raivata pois? Mikä taas on arvokasta, jättänyt lämpimät muistot koetusta ja eletystä? Kotikonstein voi asiassa edetä vaikkapa piirtämällä oman sukupuun, johon asiaan liittyviä piirteitä voi merkitä: miten toimittiin ristiriitatilanteissa tai erityisessä stressissä? Onko isoja järkytyksiä tai vaiettuja asioita? Kuinka suhteissa on osattu toimia tai millaisia ovat perheiden ilmapiirit olleet? Onko pysytty yhdessä vai erottu, herkästi vai hyvällä syyllä? Onko perheissä tarvittu mustalammasta tai pelastajaa? Millaiset arvot ovat missäkin sukuhaarassa olleet tärkeitä ja onko seuraavassa sukupolvessa ollut tarvetta tehdä juuri päinvastoin? Muistelusta voi elävöittää katsomalla sukutietojen lisäksi vanhoja valokuvia. Rohkeimmat ottavat tarkastelunsa puheeksi niiden sukulaisten kanssa, joiden kanssa arvelee rakentavien keskustelujen olevan mahdollisia. Muita voi ehkä haastatella muuten vaan itseä kiinnostavista teemoista. Ehkä mieltä painaviin vanhoihin asioihin voi palata ja pyrkiä sovintoon. Tällöin ketjusilmukoista häviää painavat juosteet ja parhaassa tapauksessa niiden kulku pysähtyy. Jos käsittelet asioita muiden osallisten kanssa, on syytä muistaa, että jokaisella on asioihin aidosti oma tulokulmansa ja muistonsa. Sitä kohtaan osoittamasi kiinnostus ja avoin kuuleminen ei mitätöi sinun kokemaasi eikä osoita sitä virheelliseksi. Sen sijaan se raivaa tilan myös oman tarinasi kertomiselle ja kuulluksi tulemiselle. Rohkeutta matkaan! Tehdään omasta ja tulevien sukupolvien elämästä niin vapaata kuin mahdollista!
Sanna
Psykologipalvelu Sanna Mujunen