Mikä on sun inkkarinimi?
Arvoisa rouva, asuuko sisällänne tytönhupakko? Entäpä onko noihin hienostuneen partaveden tuoksuisiin poskiin joskus mahtunut kulmakunnan merkkarien tunkemisennätys? Voi pojat!
Meitä on moneksi, mutta meissä itsessämmekin on moneksi. Psykologisesta näkökulmasta on onnekasta, jos pystyy säilyttämään kosketuksen kaikenlaisiin puoliin itsessä ja lisäksi eri kehitysvaiheisiin. On vapauttavaa ajatella, ettei nykyinen ikäsi ja asemasi ole yhtä kuin sinä. Toisten määritelmät eivät ole yhtä kuin sinä, edes omat määritelmäsi eivät siihen riitä.
Jostain syystä meillä ihmisillä on taipumus ajatella lajitovereistamme vain muutamilla ominaisuuksilla: jos on missi, ei voi olla fiksu. Teoreettisen filosofian opiskelija... voisiko hän olla hilpeä seuramies? Ja miksi mieleen tulee mies? Miksi ei se missi, josta ensin mainittiin? Näillä karsinoinneilla pyyhkeilemme ehkä sivuun elämän kohdallemme kuljettamia rikkauksia, mutta varsinainen haaskaus alkaa, jos itse survomme itsemme turhan pieneen laatikkoon. Leikkisyys kuivahtaa herkästi nuoruusvuosien jälkeen kasaan, mutta ei kannattaisi. Aikuisuus on vaarallista, jos sen ottaa liian tosissaan. Suunnitelma on tämä: Anna vaan tulla verolappuja, vanhempainiltoja, taloyhtiön hallituksia. Hieno homma kun löydät itsestäsi sen, joka nämä hoitaa. Se on se tyyppi, joka näyttää uskottavalta henkilöstökortissa. Sitten tarvitaan vielä elvytyspaketti, mutta ei kenenkään hallituksen, vaan henkilökohtainen vapaasti virtaava mieli. Jokainen tarvitsee mieleensä tilan, jossa mikään ei ole Aikuisten Oikeesti ja jossa kirmataan surutta aitojen alta tai varsahypyllä yli. Tämän puolen käyntikortiksi passaa sukan nurkasta pilkistävä nuhruinen pottuvarvas.
Miten voisi päästä kosketuksiin tällaisen puolen kanssa? Oma suosikkikonstini on päästää mieli kellumaan, vaeltelemaan omia teitään vapaana jatkuvasta ärsyketulvasta. Jos tapaat pitää lenkillä luureja aina korvillasi, täyttää jokaisen joutohetken jollain kuunneltavalla tai katseltavalla, hellitä! Ajatteleminen ja mielen esteetön kuljeskelu ovat nykypäivän luksusta. Jos sinulla on siihen mahdollisuus, älä täytä sitä jatkuvalla virralla sisään päin. Kun kiireemmät ajatukset on ajateltu, korvamadot lähteneet kohti otollisempia maita, alkaa mieli vähitellen pulputa. Ideoita! Näkökulmia! Huomioita itsestä ja maailmasta, muistoja; surullisia ja hauskoja. Kun aikansa tätä toimittaa, alkaa huomata, miten monipuolinen sitä onkaan ja miten värikäs elämä! Lasten ja muiden vielä luutumattomien tyyppien seura on tietenkin aina hyväksi. Kukapa ei salaa ihailisi, miten fiksuja lasten kysymykset ovat, en tuota kyllä itse olisi tullut ajatelleeksi... Kaiva siis kurkistuskulmia maailmaan myös niiltä suunnilta, mistä et aiemmin hoksannutkaan ja vapauta sisäinen inkkarisi tiipiistään.
Terkuin,
Hän Joka Lentää Hengityksen Siivin
Psykologipalvelu Sanna Mujunen