Mikä on sinun tarinasi?
Meille on myyty yhtä sun toista hyvillä tarinoilla viime aikoina. Eikä ihme, sillä se toimii, tulee lähelle ja pääsee ihon alle.
Ihmisen ajattelu muodostuu tietojen lisäksi tarinoista. Tiedotkin voivat olla tarinoiden muodossa: "Olen parkettien partaveitsi, vaikka sitä ei moni usko" -sisältää monta henkilökohtaista tarinaa. Meillä on tarinoita itsestämme, suhteestamme itsemme ulkopuolella olevaan kuten toisiin ihmisiin, maailmaan ja kaikkeen, mitä se tuo lähellemme. Tarinat alkavat muodostua mielessä vähitellen, kun lapsuudessa ajattelumme ja havaintomme alkavat kytkeytyä toisten viesteihin meistä. Mistä sinussa on tykätty? Mitä sinulta on odotettu? Mikä on ollut paheksuttavaa tai peräti kiellettyä? Olemme osa myös perheemme ja sukumme tarinaa, työyhteisön, asuinyhteisön, osa suomalaisuuden tai maailmankansalaisuuden tarinaa. Oletko sinä se, joka toisten tai omissa silmissäsi istuu vihreällä oksalla vai se, jonka lähtökohtaisesti on tarve taistella voidakseen saada jotain itselleen kuuluvaa?
Mielen toimintaa voidaan ajatella jatkuvana tarinankerrontana. Havainnoimme ympäristöämme ja sisäistä tilamme muodostaen tarinaa siitä, mitä tulee tapahtumaan, miltä se minussa tuntuu, mihin minun on varauduttava, mikä tulee olemaan minun tapani reagoida, kokea, toimia? Voit tehdä itselläsi pienen ihmiskokeen: Henkäise hetki, sulje silmät ja eläydy voimakkaasti ajatukseen: "Huomenna elämäni muuttuu radikaalilla tavalla." Mitä mieleesi tulikaan? Alkoivatko paratiisilliset näyt toiveiden toteutumisesta vilistä silmissäsi vai kuristiko kurkkuasi kauhistuttavat visiot elämän suistumisesta raiteiltaan? Jos ajatuskokeen tuloksena havaitsit mielesi tuottavan lähinnä kieltestä ennakointia, olet enemmistössä. Vaikka olemme maailman innokkainta lottokansaa, useimmat meistä kuitenkin lähinnä tavoittelevat onnea, mutta ennakoivat huolta ja harmia. Useimpien ihmisten mielet ovat negatiivisuusharhan vallassa. Se auttaa meitä ennakoimaan vaikeita tilanteita. Pessimisti ei pety! Elossa säilymisen kannalta on toki järkevää ottaa oppia sadun ahkerasta muurahaisesta pikemminkin kuin huolettomasta heinäsirkasta. Liiallinen harrastuneisuus kaikkeen varautumisessa maalaa kuitenkin mielenmaiseman herkästi turhan tummin sävyin. Sen tiedämme, että elämän päätepiste on kuolema, mutta sitä ennen meillä on elämä elettävänä. Ja se elämä muodostuu meidän yksilöllisestä tarinastamme. Sinulla on täysi vapaus alkaa kiinnostua ja muokata käsitystä itsestäsi ja suhteestasi maailmaan. Kukaan ei voi sanella sinulle sitä, millainen olet, vaikka hänellä olisikin ponnekkaita käsityksiä asiasta.
Myös ruumiimme kantaa tarinaa, joskus perin näkyvääkin. Elämän rikkaus ja rakkaus voi vyöttää meidät naururyppyjen lisäksi raskausarvilla, käyntikortiksi sliipatulla kropalla tai vähitellen kumaraan painuvalla olemuksella. Tai kaikilla näillä. Kaikki kehollisesti merkittävä jää jollain tapaa olemaan meissä kehon muistoina, taidot ja tällit yhtä lailla. Joskus yhteys kehon ääneen ja sen tarpeisiin voi hukkua mielen tai maailman melskeisiin niin, että olemme kykenemättömiä tai haluttomia kuulemaan sen sanomaa. Jollain migreeni pakottaa lepäämään, toisella jännitys purkautuu lähinnä kehollisina tuntemuksina ja reaktioina.
Jos kertoisit jollekulle aivan tuntemattomalle oman tarinasi, mitä sanoisit? Mikä olisi merkittävää ja olennaista? Miten tarinaan vaikuttaisi se, pitäisitkö tuosta ihmisestä vai et? Jos jännittäisit, miten se vaikuttaisi? Jos kuulisit tarinassasi sitä, miten elämäsi tärkeät ihmiset ovat sinua nähneet, mitä se saisi sinut huomaamaan?
Toivon lukijani, että sinulla on monta erilaista tarinaa itsestäsi ja että tunnet nuo tarinat omiksesi. Ja ennen kaikkea toivon, että nuo tarinat ovat avoimia muutokselle ja mahtuvat kaikki samoihin nahkoihin, sinuun!
Hyviä hetkiä mielen leirinuotiolle,
Sanna
Psykologipalvelu Sanna Mujunen