Elämän rosoa ja reunamaita
Tervetuloa Psykologipalvelu Sanna Mujusen ensimmäisen blogipostauksen pariin!
Kirjoitan tässä blogissa aiheista, jotka kirvoittuvat mieleeni psykologityössäni ja elämässäni keski-ikäisenä ihmisenä.
Ensimmäisenä haluan jakaa kanssasi ajatuksiani elämästä yleensä. Kuinka se joskus tuntuu niin omalta ja sujuvalta ja joskus tuntuu kuin tikkua kynnen alle työnnettäisiin tai että joku muu on ohjaksissa kuin minä itse. Joskus saatamme pohtia, mikä on minun vaikutustani, minkä taas elämä on lykännyt eteen yllättäen ja pyytämättä, olipa asia mieluisa tai sitten kaikkea muuta. Eipä näihin kysymyksiin oikeita vastauksia taida oikein olla, mutta sihtiä asian suhteen kannattaa kuitenkin sinnikkäästi harjoittaa. Jos tulee arvioineeksi oman osuuden pieleen, saattaa päätyä hakkaamaan päätä seinään tai jättämään käyttämättä mahdollisuudet tehdä omien taipumusten ja mahdollisuuksien mukaisia ratkaisuja. Joskus tekee mieli pistää pää pensaaseen ja sekin on perin ihimillistä! Sitten kun siellä on möllötellyt riittävästi ja on valmis kurkistelemaan ympärilleen ja toivon mukaan vähän sisäänkin päin, niin myötätunto ja hyväksyntä niin itseä kuin muita ja koko elämänkulkua kohtaan ovat tarpeellisia avuja. Toisaalta on hyvä osata pitää puoliaan ja olla jämäkkä! Jos tavoitat mielestäsi ajatuksen: "Tämä ei voi olla oikein, ei näin saa mennä!" on aika ottaa henkinen etukeno ja lähteä miettimään polkua, joka on oma, mutta jossa et tallaa kenenkään muun varpaille oikeudetta.
Ajattelen, että ihminen kuoriutuu elämänsä aikana omista nahkoistaan useamman kerran. Näin tapahtuu jo lapsuuden eri kehitysvaiheiden aikana, mutta kehitys ei pääty siihen. Aikuisiällä saamme ehkä jälkikasvua, mutta samaa kasvua on mahdollista ja suotavaa tapahtua etenkin henkisellä ja elämäntaidollisella puolella myös itsessä. Silloin oman elämän kuviot valintoineen ja ihmissuhteineen saattavat tuntua yhtäkkisesti tai hiljalleen itselle vierailta, tukahduttavilta tai mielenkiinnottomilta. Onneksi tämän voi nähdä kasvun merkkinä. Jos tässä kohtaa on mahdollisuus sietää tilannetta ja alkaa tutkimaan, mitä omat toiveet ja uudet suunnat ovat, on mahdollista elää ja kasvaa rikkomatta elämäänsä. Joskus vahingolliset kuviot on syytäkin hylätä pikimmiten. Tällaisia ovat esimerkiksi henkisesti- tai fyysisesti väkivaltaiset tai hyväksikäyttöä sisältävät ihmissuhteet tai itsen itseen kohdistama huono kohtelu. Elävän elämän merkki on se, että välillä tuntuu hyvältä ja välillä pahalta, pitemmänkin kuin päivän ajan. Kun kiinnostuu omasta mielestä, tutustuu omiin kokemuksiin ja oppii kuuntelemaan omaa sisäistä puhettaan, elämä muuttuu monin verroin rikkaammaksi ja turvallisemmaksi. Elämä ei ole suoritus eikä meidän tarvitse eikä ole hyväkään tähdätä mihinkään etukäteen lukkoon lyötyyn maaliin. Harva kai elämän takalaitaa lähestyessään kokee tyydytystä kaavojen ja normien mukaan eletystä säröttömästä elämäntaipaleesta, vaan rohkeasti omannäköisen ja kokemusrikkaan elämän elämisestä. Sanotaan, että virheiden tekemisestä sitä vasta oppiikin. Tämä on mahdollista ja lisäksi on mahdollista olla tekemättä ihan kaikkia virheitä, jos vähän itseään tuntee ja omia arvojaan on pohtinut ;)
Omannäköistä ja kiinnostavaa elämää sinulle lukijani toivotellen,
Sanna
Psykologipalvelu Sanna Mujunen